BLOGIKOTI REALITY

WTD:n Nata haastoi bloggaajat paljastamaan miltä näyttää blogikoti yhtään kaunistelematta. Kauhisteltuani Natan vinossa olevia pöytätabletteja ja linttasia sohvatyynyjä, rohkaistuin itsekin. Ruokabloggauksen hyvä puoli on etti normaalisti ole pakko näyttää todellisuutta annosta pidemmälle. Ette tiedä miltä olen teidät säästänyt. Haasteen kunniaksi keräsin kännykästäni oikein kuvakollaasin reilun vuoden ajalta. Edeltävään vuoteen mahtuu mm. kahden firman vetäminen, keittokirjan kirjoittaminen, raskaus, keisarinleikkaus, univaje, pari muksua, kämpän vuokraus, muutto Suomenlinnaan ja takaisin, 11 kilon painonpudotus ja edelleen päällä oleva julkisivuremontti. Olihan mulla lomaakin; en tehnyt yhtään töitä jouluaattona enkä joulupäivänä. Ja ihan rehellisesti, paljon mieluummin käytän aikani lasten kanssa leikkimiseen, urheiluun, bloggaamiseen ja kokkailuun kuin siivoamiseen. Tervetuloa meille!


Lastenhuone on joskus öisin ihan siisti- jos olen kiristänyt ja lahjonut Miniä iPadilla tai legobatman pelillä.

Lastenhuone kuvattuna toisesta kulmasta. Oven taakse kätkeytyy sisustusblogeistakin tuttu sisustuselementti eli vaaterekki. Tosin se on vain väliaikainen ratkaisu, nyt jo neljättä vuotta. Rekkiin on ripustettu käyttövaatteita, mm. karhuasu ja vanha hääpukuni. Eihän sitä koskaan tiedä jos sattuisi hääpukua tarvitsemaan. 60-luvun avohyllykköön saa kauniisti puulelut ja lasten taideteokset esille.


Nirson ärsyttävät tavat-listauksen kärkisijoilla: aukinaiset kaapinovet. "Miksi sulkea kun ne joutuu sitten taas kohta avaamaan." Kätevää! Suljen kaapinovia keskimäärin 88 kertaa päivässä.


Et ehkä heti huomannut, mutta kylppärissä ollut taas vimmattu siivous päällä. Pyykit ovat lattialla valmiiksi lajiteltuina kasoihin ja edellisen koneen t-paidat kuivumassa. Pestään joka päivä pyykkiä. Kaksi kaapinovien sulkemista voi lisätä päivän saldoon.


Meillä syödään vähintään viisi kertaa päivässä, mikä tarkoittaa sitä että keittiössä on yleensä aina yksi puoliksisyöty ja kuivahtanut ruoka pöydällä. Joskus aikoinaan meillä oli sääntö että ei leluja ruokapöydään, mutta en muista mitä sille tapahtui.


Puhtaat pyykit ovat hyvää majanrakennusmatskua.


Kuva on viime syksyltä kun kuvasin viikonloput kirjaa aamusta iltaan. Kuvanottopäivänä olin tyhjentänyt ja ladannut vasta kolme koneellista tiskejä. Pitää vähän tsempata.


Illalla uni on voittanut pyykkien ripustamisen. Kiitos kultsi kun autoit <3 emme="" jota="" k="" olisi="" ollut="" omista="" p="" silitysraudalle="" ytt="">
Lelujen levittäminen olohuoneeseen asti käy työstä. Pitää rakentaa päikkärimaja.

3>

Trendikäs avonaulakko oli tosi fiksu ratkaisu lapsiperheessä. Eteisessä on melkein aina joku roskanyssäkkä. Roskaa tulee keskimäärin 1-2 biojätepussia päivässä, yksi energiajae, yksi sekajäte plus pahvit.


Siivosin sillä välin kun Mini oli hoidossa. Nopeasti se kuva niin puhdasta kotia voi ihastella kännykästä!

Kiireisen elämän lisäksi suurin haaste on asunnon koko. Neljän ihmisen tavarat pitäisi mahduttaa 67 neliöön, mutta säilytistilaa on rajallisesti. Paras tapa pitää jonkinlaista siisteyttä yllä on karsia tavaran määrää. Kierrätän tavaraa jatkuvasti. Herra Simpukan pienet vaatteet menee kätevästi suoraan eteenpäin syyskuussa syntyvälle kaverille. Viimeksi kun myin itsepalvelukirppiksella, sain viikon duunin jälkeen ostettua myyntivoittorahoilla ratikkalipun kotiin. Nyt heitän omat ja Minin vaatteet suosiolla UFF:n laatikkoon. Fida hakee kalusteet ja kodin käyttötavarat. Mutta mitä te teette lasten leluille? Monta pehmolelua 5-vuotias voi tarvita? Monta. Monta legopalikkaa lasten isä voi tarvita? Ette uskoisi. Lisäksi tavaraa kulkeuttuu kotiin jatkuvasti milloin mistäkin. Harkitsen "Ei tavaraa, kiitos"-kyltin teettämistä kotioveemme.

Liemessä? Päivittäistä vertaistukea Liemessä-Facebook ryhmässä.
Liemessä Instagramissa @liemessa